Helsinki Training Company / Facebook
Helsinki Training Company / Facebook
Marrasputkella uusia oivalluksia juoksuun

Marrasputkella uusia oivalluksia juoksuun

Helsinki Training Co. haastatteli marrasputkeen innokkasti osallistunutta kuntojuoksijaa. Juoksun maailma on erittäin monitahoinen ja kiehtova, mistä seuraava haastattelu ja sen kohteena oleva persoona on hyvä esimerkki. Luettuanne tämän tarinan, saatatte löytää itsestänne pienen seikkailijan, joka ei pelkää tarttua haasteisiin lähteä kokeilemaan rajojaan ja nauttimaan juoksusta ja liikunnasta ylipäätäänkin muodossa tai toisessa. Seikkailut odottavat heti kotioven takana.

Kerro itsestäsi. Kuka? Mistä? Mikä on liikunnallinen taustasi ja millaista liikuntaa nykyään harrastat?

Merja Ylihärsilä, viisikymppinen nuori nainen Pohjois-Helsingistä, mutta miellän itseni “pohojalaaseksi” kun vietin siellä parikymmentä vuotta elämästäni. Syntynyt olen Keski-Pohjanmaalla lähinnä pesäpallosta tunnetussa pitäjässä. Tietystä syystä muistan päivän, jolloin juoksuharrastukseni alkoi – 1.8.1988. Laitoin tupakat piironginlaatikkoon ja läksin lenkille. Meni kolmisen kuukautta ennenkuin jaksoin juosta 5 km pysähtymättä. Vuodenvaihteessa osallistuin ensimmäiseen hölkkäkisaani, Lapuan Uudenvuodenjuoksuun ja aikani viideltä kilometriltä oli n. 35 minuuttia.

Parhaat juoksuvuoteni osuivat 90-luvun alkuun. Kesäviikonloput vietettiin ahkerasti kilpaillen eri matkoilla, olihan Pohjanmaa kaikenlaisten juoksutapahtumien luvattua maaperää. Mielimatkani oli puolimaraton, mutta kilpailin jopa 100 metrilläkin, tosin vain hätäapuna viestijoukkueen täydennyksenä PM-kisoissa. Eri pituiset maantiekisat aina maratoniin asti kuuluivat vuosien varrella vapaa-ajanviettotapoihini. Vuonna 1993 osallistuin Seinäjoella ainoana naisena 24 tunnin juoksuun.

Maratonennätys on 3.47, puolimaraton 1:39. Löytyy myös noteeraukset 800 – 10 000 metriltä ja lisäksi kilpailin myös ratakävelyssä, tosin melkein harjoittelematta – kun piti kerätä pisteitä urheiluseuralle 🙂 Nämä kaikki kilpailumahdollisuudet tuli oikeastaan vain siksi, että olin palkkatöissä urheiluseurassa ja yleisurheilu oli iso osa seuraa, jossa siihen aikaan vaikutti myös kaksikin olympiamitalistia! Muuten olin vaan tavallinen kuntojuoksija.

Nykyisin työskentelen oikeastaan toiveammatissani eli myyjänä urheiluliikkeessä. Muitakin harrastuksia kuin juoksu löytyy, suunnistus, seikkailu-urheilu, rogaining, retkeily, matkailu, valokuvaus ja hiihto. Hiihto on ehdottomasti rakkain harrastukseni.

Mottosi?

The Sky is the limit, when your heart is in it.

Mikä on marrasputki?

Marrasputki on Jari Rostin edesmenneessä netissä toimineessa harjoituspäiväkirjassa nimeltä Lenkkivihko lanseeraama idea alunperin eräälle juoksun harrastajalle, joka valmistautui 24 tunnin juoksuun. He haastoivat mukaan myös muita ja siitä se ajatus sitten lähti. Kilpailuksi se muodostui, koska itse idean isä aloitti putken lähtemällä lenkille marraskuun ensimmäisenä päivänä klo 00:00 ja tekemällä samana päivänä 4 lenkkiä. Oudot lenkkiajat, paikat ja tavat lenkkeillä tarttuivat sitten muihinkin putkessa mukanaolijoihin, syysflunssat, rommitotit ja alati kasvavat pyykkivuoret olivat päivän puheenaiheina. Myös marraskuinen sää kaikkine oikkuineen on joka vuosi tuonut oman lisänsä, jollei suorastaan suolansa tähän leikkimieliseen kilpailuun.

Toki ajatuksen takana, lyhyitä lenkkejä useampi päivässä, oli ihan tavoitteellinen harjoittelu ja se pohjautui norjalaisen huippujuoksijan valmennusmetodeihin.

Marrasputken idea on hyvin yksinkertainen: juostaan joka päivä vähintään 25 minuutin lenkki. MUTTA, kuten monasti kun koolla on enemmän tai vähemmän kilpailuhenkisiä ihmisiä tapahtuu niin tässäkin eli ajatus karkasi sitten käsistä ja juoksun harrastajat kilpailivat siitä kuka juoksee eniten noita vähintään 25 minuutin lenkkejä. Vauhdilla ei siis väliä eikä lenkkien pituuksilla. Näin eri kuntoiset, ikäiset, eri sukupuolta olevat, nuoret ja vanhat, satunnaisesti juoksua harrastavat ja kilpaa kuntoilevat ovat samalla viivalla.

Marrasputki idea on keksitty jo vuonna 2008. Olin itse nyt ensimmäistä kertaa mukana.

Marrasputki_juoksuMiksi marrasputki?

Ajatus siitä, että lähden mukaan marrasputkeen lähti ihan hetken mielijohteesta. Idean isä toi sen perustamaansa nettiharjoituspäiväkirjaan nimeltä OnTrail mukanaan ja kun tuli ilmoittautumisen aika, huomasin yhtäkkiä kirjoittavani nimeäni listaan.

Voiko kuka tahansa osallistua? Miten pääsee mukaan?

Kuka tahansa voi osallistua. Netissä taisi olla erilaisilla foorumeilla ja myös esim. facebookissa joku ryhmäkin, joissa ideaa oli hieman laajennettu niin, että ylipäätään jotain kuntoilua piti harrastaa joka päivä. OnTrailissa oli kivasti laadittu KUNNIATAULUKKO, joka päivittyi sitä mukaa kun suorituksia kirjattiin harjoituspäiväkirjaan.

Onko jotain minimivaatimuksia, että pääsee mukaan?

Vähintään yksi 25 minuutin pituinen lenkki joka päivä marraskuussa. Helppo nakki, jokaiselle ihmiselle taatusti löytyy pieni rakonen jolloin voi vähän käydä juoksulenkillä. Tai vaikka juoksumatolla juoksemassa, sekin hyväksyttiin suoritukseksi. Sen sijaan vuosien varrella on kuulemma ollut hieman kiistaa siitä, hyväksytäänkö takaperinjuoksu – vai pitäisikö siitä kenties jopa vähentää pisteitä eli suorituksia?

Miten oma marrasputki meni?

Voitin OnTrailin Marrasputken voisiko sanoa jopa ylivoimaisesti 102:lla lenkillä. Entinen lenkki- eli piste ennätys oli 89. Sen sijaan kilometrejä ei minulle kertynyt kuten aikaisempien vuosien voittajille, jotka juoksivat huomattavasti pitempiä lenkkejä – kuin vaivaiset 353. Aikaa käytin 43 tuntia.

Mikä oli taktiikkasi? Olitko suonnitellut kaiken etukäteen vai muokkaantuiko taktiikka urakan edistyessä?

Taktiikkani oli sellainen, ettei ollut minkäänlaista taktiikkaa 🙂 Vaikka olen järjettömän järjestelmällinen ihminen yleensä niin nyt etenin vain päivä päivältä oman fiiliksen mukaan. Tosin lenkkeily, vaikka juoksemisesta en oikeastaan kauhean kovasti edes pidä – vei vaan mukanaan. Lyhyiden, juuri ja juuri vain tuon 25 minuuttia pituisen lenkin tekeminen oli minulle tosi helppoa, ehkä siksikin, että juoksen muutenkin vain lyhyitä lenkkejä. Vaikkakin harrastuksena on myös pitempien, vuorokaudenkin kestävät “kisailut”. Yhtään turhaa juoksuaskelta en “putken” aikana ottanut.

Ainoastaan viimeiselle viikolle, sunnuntai iltana, kun tuo ennätyslenkkien määrä eli 89 alkoi olla jo täysinkin mahdollista piirtelin työvuorolistaani numerot kunkin jäljelläolevan kuuden päivän kohdalle suunnitelmissa olevien lenkkien määrän. Sekään ei kyllä pitänyt ollenkaan paikkansa, vaan loppuviikolle kertyi lenkkejä yli odotusten! Varsinkin lauantai oli vallan hauska tapa viettää päivää …hmmm…lenkkeillen eri puolella Helsinkiä hyvässä seurassa!

Kerro kolme mieleenpainuvinta lenkkiäsi putken ajalta?

Minulla on ollut jo muutaman vuoden ajan tuki- ja liikuntaelinten sairauksia, jotka hieman ovat jos ei nyt ihan rajoittaneet niin ehkä vähän rauhoittaneet liikkumisiani ja yksi niistä on kipeytyvät jalkateräni, mm. varpaiden nivelrikot ja kivuliaat jalkapohjat. Siksipä olen tykästynyt kovasti Crocsin kumppareihin, joskus on tuntunut siltä, ettei mitkään muut jalkineet ole sopineet kipua tuottamatta jalkoihini, joten juoksin yhden lenkin VAALEANPUNAISET kumisaappaat jalassa.

Myös viimeisellä viikolla tekemäni lenkki aamulla suoraan sängystä ulos singahtaen, ilman aamupalaa tai edes lasillista vettä – on jäänyt mieleen. Ketään ei ollut liikkeellä, vain minä ja tähtikirkas taivas. Oman asunnon ikkunan jouluvalotkin näin aivan kuin ensimmäistä kertaa.

Viimeisenä päivänä, joka sattui lauantaiksi ja oli jopa vapaapäivä töistä oli kokonaisuudessaan mieleenpainuva, koska avopuolisoni oli myös kotona ja näin kortittomana pääsin juoksemaan myös muualle kuin ihan tässä lähiympäristössä, joten ajoimme mm. Vuosaaren täyttömäelle ja Kallahteen ja teimme siellä upeat lenkit haastavassa tuulisessa säässä. Varsinkin meren äärellä korvissa vinkuva tuuli toi hienon lisämausteen lenkkiin!

Ehkä kuitenkin kaikista mieleenpainuvin oli toiseksi viimeinen lenkkimme, joka oli tokikin suunniteltu ihan viimeiseksi, mutta ei lopulta siksi jäänytkään. Se juostiin Helsinki-Vantaan lentokentällä terminaalista 1 terminaaliin 2 ja takaisin, sitä väliä 25 minuuttia hiljaa hissutellen. Hauskaa oli!

Entä missä vaiheessa oli raskainta? Miksi?

Raskainta oli ehdottomasti noin puolivälissä putkea. Minulla särki öisin polvia ja muutenkin jalkojen lihaksia, mutta sitten kun aamulla vaan nousi ylös ja lähti lenkille eikä hölkätessä ollut mitään vaivoja niin jatkoin lenkkejä päivä kerrallaan. Voi olla, että oli siinä tahdonvoimaakin mukana. Olen tähän ikään mennessä ja kaikenlaisissa haasteissa, fyysisissä ja henkisissä tullut huomaamaan, että ihminen pystyy aika monenlaisiin asiohin kun vaan haluaa ja määrätietoisesti niihin ponnistelee. Samalla monet vaivat jäävät taka-alalle, kun saa muuta ajateltavaa. Kuten vaikkapa vuorilla ollessamme kun näki millaisissa oloissa ihmiset asuvat ja tulevat toimeen niin kyllä siinä yksi eurooppalainen “Suomeen syntynyt” mukavuudenhaluinen vanhempi naisihminen kipittää sen vuoren ylös siinä missä muutkin, kun vaan on riittävä tahto se tehdä.

Montako koneellista pyykkiä pesit putken aikana?

Meillä kone pyörii päivittäin muutenkin, mut nyt joinakin päivinä kyllä kaksikin kertaa.

Kävitkö töissä vai olitko “ammattilainen” 😉

Puoliksihan tässä “tiätty” ammattilainen ollaan eli käyn osa-aikatyössä, teen kolmipäiväistä työviikkoa.

Teitkö lenkit yksin vai jonkun/joidenkin kanssa?

Enimmäkseen yksin. Pari lenkkiä tein tyttökaverin kanssa kun olimme mökkeilemässä samassa paikassa ja muutama kerta paremman puoliskon kanssa.

Haluatko esittää erityiskiitoksia jollekin/joillekin tuesta putken aikana?

Tietysti! Idean isälle Jari Rostille, joka vuodesta toiseen jaksaa ideaan kannustaa kanssaliikkujiaan ja tietenkin avopuolisolleni Tomille, joka jaksoi käydä kaupassa (vaikka oli itsekin putkessa mukana) kun itselläni ei muka ollut aina aikaa, laittoi pyykkiä kuivumaan, etsi puhtaita sukkia ja joutui joskus jopa pukemaan minua kun jännevauriosta kärsivä käteni oireili enkä aina meinannut saada vaatteita päälle, saatikka pois!

Mikä on mielestäsi marrasputken kaltaisten ilmiöiden merkitys?

Marrasputki on mitä parhain tapa kannustaa liikkumaan. 25 minuuttia juoksua, kuten omassa tapauksessa – hidasta juoksua ei ketään tapa vaan päinvastoin! Huomasin itse, kun en aamulenkkejä ole koskaan harrastanut, että esimerkiksi ennen työpäivää tehty lenkki tai kaksi auttoi jaksamaan raskaassa seisomatyössä aivan eri tavalla kuin olisin ikinä arvannut.

Millaisia vinkkejä annat marrasputkea harkitseville?

Ennakkoluulottomasti vaan matkaan, jokaiselle löytyy varmasti se päivittäinen 25 minuuttinen! Samalla voi miettiä missä kaikissa paikoissa ja tilainteissa voi käydä pienellä happihyppelöllä. Monikin juoksi esim. kauppamatkoja, rattaiden kanssa tai osan työmatkastaan.

Entä oletko lenkkeillyt putken jälkeen ja jos niin minkä verran? Juosten vai muita lajeja?

Pidin totaalitaukoa juoksusta oikeastaan koko viikon, vasta sunnuntaina kävin pienellä – yllätys, yllätys marrasputkimaisella lenkillä. Mutta liikuntaa on silti kertynyt tällekin viikolle 6 tunnin verran, työmatkapyöräilyä, sauvakävelyä ja kävin mäessäkin pari tuntia sauva”hölkkää” tekemässä.

Oletko ensi vuonnakin mukana?

Kuka tietää 🙂

 

Helsinki Training Co. kiittää lämpimästi Merjaa haastattelusta ja toivottaa kaikille liikunnaniloa loppusyksyyn!

Teemu Planting

 

Kuvat: Merja Ylihärsilä & Tomi Mäkelä

Marrasputki_juoksu_3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinmail

Yhteystiedot

Helsinki Training Company Oy,
p.+358 50 361 9425, + 358 50 524 1307
osoite: Kurtinmäentie 5 A, 02780 Espoo
y-tunnus: 2552603-3

Ota yhteyttä

  • This field is for validation purposes and should be left unchanged.

Sivukartta