Helsinki Training Company / Facebook
Helsinki Training Company / Facebook
Jänistelyä Vantaan maratonilla

Jänistelyä Vantaan maratonilla

Vantaan maraton juostiin tänä vuonna jälleen kerran hienossa aurinkoisessa syyssäässä lämpötilan pyöriessä hieman päälle +10:ssä. Ainoa olosuhteisiin liittynyt miinuspuoli oli navakka tuuli, joka toi omat haasteensa matkan tekoon. Tasaisesti vuosien mittaan kasvanut tapahtuma oli jälleen houkutellut runsaasti juoksijoita mittaamaan kuntoaan ja nautiskelemaan juoksemisesta Pääkaupunkiseudun loppusyksyn ykköstapahtumaan. Järjestelyiden puolesta Vantaan maraton on yksi parhaista Suomessa järjestettävistä juoksutapahtumista. Juoksuseuraa löytyy mukavasti matkana varrelle ja henki niin juoksijoiden kuin järjestäjienkin keskuudessa on välitön ja kannustava, luoden tapahtumaan mukavan ilmapiirin.

Itse olin mukana jäniksen roolissa tällä kertaa. Olin saanut jänistettäväksi kolme juoksijaa puolimaratonille, tavoitteena 1.20:n alitus. Omalla kohdallani juoksu toimi sopivana valmistavana harjoitteena kahden viikon päästä juostavalle maratonille. Tapasimme jänistettävien kanssa vajaa tunti ennen starttia ja lähdimme porukalla lämmittelemään. Juteltiin tulevasta juoksusta ja ohjeistin juoksijoita siitä, miten tulen juoksemaan ja mitä heidän kannattaa juostessa tehdä. Navakka tuuli oli otettava huomioon erityisellä tarkkuudella. Jäniksen ollessa mukana, kannattaa etenkin vastatuuliosuuksilla hakea tuulen suojaa jäniksen selän takaa. Pyöräilytaustani auttaa peesaamisen huomioimisessa ohjeistamaan juoksijoita ottamaan paikka juuri oikeasta kohdasta kulloisessakin reitin kohdassa.

Toinen seikka, johon kehoitin juoksijoita kiinnittämään huomiota oli reitinvalinnat. Sanoin pyrkiväni juoksemaan lyhyintä mahdollista reittiä, jotta ylimääräistä matkaa ei kertyisi sitä kautta. Myös juoksulinjojen valikoimiseen pyöräilytaustani antaa hyvää silmää. Lämmittelyn aluksi hölkkäilimme kevyesti vartin verran katsellen samalla maratonin kärjen loppumatkan etenemistä. Kun lihakset oli saatu lämpimiksi, venyttelimme hiukan ja lähdimme vielä uudemman kerran hakemaan lämpöä. Tällä kertaa otimme pari rentoa sadan metrin aukivetoa ja yhden maratonvauhtisen 400 metrin vedon. Lämmittelystä saavuimme noin viisi minuuttia ennen starttia lähtöpaikalle. Lihasten pitäisi olla valmiit itse kisaan.

Startista lähdettiin matkaan ja alkuryysiksen jälkeen haimme paikkamme juoksijaletkasta. Tehtävänäni oli pitää huoli tasaisesta vauhdinjaosta. Olimme sopineet vauhdiksi 3.46 minuuttia/kilometri, jolla saatiin pikkaisen puskuria tavoiteaikaan nähden. Pyrin juoksemaan mahdollisimman tasaisesti ottaen kuitenkin huomioon maastonmuodot ja tuulen suunnan. Välillä olimme osana samanvauhtista porukkaa, välillä juoksimme omalla porukalla jänistettävien kanssa. Pääasia oli, ettei vauhdissa tapahdu suuria heilahteluja.

Alkumatka oli keskittynyttä matkantekoa. Välillä vilkaisin muita ja kyselin miten menee. Osalla kaikki oli ok, joku tuumaili, ettei oikein kulje. Sanoin, että nyt vaan mukana niin kauan kuin suinkin menee, ei siinä mitään häviäkään. Aina voi juoksu aueta, vaikka välillä vaikealta tuntuukin. Juomapisteiltä otettiin aina juomaa. Puolimaratonilla juomisen tarve ei varsinkaan viileällä kelillä ole kovin suuri, mutta suuta on hyvä kostuttaa pienellä huikalla, vaikka ei hirveä jano olekaan. Viiteen kilometriin tultiin ajassa 18.50 eli tavoitevauhdissa.

Matka jatkui ja välillä tuntui tulevan pieniä eroja. Pelin henki oli, että tasainen vauhti jatkuu niin kauan, kun yksikin kolmesta jänistettävästä pysyy mukana. Ensimmäisen kierroksen loppupuolella yksi oli jäänyt porukasta, mikä ei ollut suuri yllätys. Hänelle 1.20 olikin kova tavoite ja vaatisi unelmajuoksun nykyiseen tasoon nähden. Jatkoimme matkaa pienen porukan mukana. Kympin väliaika oli 37.40 ja puolen matkan 39.50. Juuri ennen puoltaväliä toinenkin jänistettävä oli jäänyt muutaman metrin. Juotuani urheilujuoman toisen kierroksen alussa huomasin hänen kadonneen kokonaan porukasta. Päättelimme viimeisen jänistettävän kanssa miehen keskeyttäneen ja niin oli käynytkin. Tällä kertaa ei ollut kaikki kohdallaan ennätystä varten ja leikki jäi siis kesken. Niin voi käydä, kun haetaan maksimaalista suoritusta ja se kuuluu asiaan.

Toiselle kierrokselle ja yksi urhea oli edelleen mukana. Vauhtia pidettiin tasaisena ja ohjeistin kaveria ottamaan peesiä juuri oikeasta kohtaa takaani, kun tuuli tuli viistosti edestäpäin. Kierroksen alkupuoliskon vastatuuliosuudella annoin vauhdin tippua hiukan ja kerroin kaverille, että olimme hiukan aikataulusta edellä. Varaa vauhdin säätelyyn oli. Hän ei itse seurannut kelloa sen tarkemmin. Vauhdin seuraaminen oli jäniksen tehtävä, jänistettävä keskittyi vain omaan suoritukseensa.

Kun muut olivat tippuneet, sanoin pyysin jänistettävää sanomaan heti, jos halusi vauhtia hiljennettävän. Pieni hidastaminenkaan ei tuhoaisi tavoitteeseen pääsyä. Nyt kaikki tähtäsi hänen tavoitteeseen pääsyynsä. Matka jatkui edelleen tasaisesti ja toisen kierroksen ensimmäinen vitonen meni aikaan 18.54. Olimme hyvin aikataulussa. Kaveri sanoi kaiken olevan ok. Viimeinen pieni nousuosuus kierroksen puolivälissä maltilla ja pääsimme laskettelemaan alamäkiosuudelle. Tsemppasin kaveria, että nyt näyttää hyvältä ja tästä tämä helpottaa, ei enää montaa kilometriä. Hän kysyi 17 kilometrin kohdilla, onko 1.19 aika mahdollinen. Sanoin, ettei se mene, jos ei koko loppumatkaa vedä selvästi kovempaa. Jatkoimme samalla vauhdilla.

Saavuimme 19 kilometrin kohdalle kellon näyttäessä alle 1.12 eli hiipumiseenkin oli varaa. Tsemppasin kaveria ja sanoin olevan hänen päätettävissään milloin lähtee loppukiriin, jos sellainen irtoaa. Kaveri ei uskaltanut enää juoda, kun oli tuntenut pientä pistosta juomapisteiden jälkeen. Tuumailin juomisen väliin jättämisen viisaaksi, loppukilometrit menevät kyllä juomattakin. Kaveri yritti selittää asiaa enemmänkin, jolloin kehoitin jättämään nyt puhumisen vähemmälle ja keskittymään pelkästään juoksemiseen. Kaikki energia tuli kohdistaa itse suoritukseen, ei mihinkään muuhun.

Kun matkaa oli jäljellä reilu kilometri, lähti kaveri kiihdyttämään vauhtia. Huusin tsempit perään, nyt vain kaikki peliin ja antaa mennä. Enää kilometri, ennätys tulee ja tavoite täyttyy, hyvältä näyttää! Itse jatkoin tällä kertaa tasaisella vauhdilla loppuun asti ja katselin, miten kaverin loppukiri irtoaa. Ja hyvinhän se kesti maaliin saakka.Kaverin loppuajaksi tuli 1.19.40 ja omaksi ajakseni 1.19.56.

Yksi kolmesta ylsi tällä kertaa tavoitteeseen todella tasaisella suorituksella. Itsellenikin tuli hyvä fiilis, kun sain kiitoksen hyvin tehdystä työstä. Tässä tapauksessa vältettiin kyseisen jänistettävän pahin sudenkuoppa eli liian kova aloitus, joka edellisellä kerralla oli johtanut ensimmäisellä kahdella kilometrillä 30 sekuntia liian kovaan alkuvauhtiin ja yli minuutin hitaampaan loppuaikaan. Ilman jänistä 1.20 loppuaika ei olisi kuulemma nytkään mennyt ja kyllähän se tuollaisessa tuulisessa kelissä on ihan tosikin. Pelkkä vetoapu auttaa jo paljon, puhumattakaan kannustuksesta, jota saa varsinkin vaikeilla hetkillä.

Toinen jänistettävä tuli tällä kertaa noin viisi minuuttia myöhemmin maaliin ja toinen siis keskeytti. Vauhdinjaollisesti matka oli onnistunut ja viiden kilometrin pätkille jaettuna erot olivat maksimissaan viisi sekuntia. Kuten sanottua, kun tavoite on kova, on siitä jääminenkin hyväksyttävä. Sen ei pidä kuitenkaan lannistaa. Omia rajoja hakiessa niin käy välillä. Mutta sitä hienompaa se onnistuminen sitten on, kun ennätyspäivä sattuu kohdalle. Tällä kertaa saatiin yksi onnistuminen. Juoksijan kiitokset ja tyytyväinen olemus olivat minulle se paras mahdollinen palkinto.

Teemu Planting

 

 

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinmail

Yhteystiedot

Helsinki Training Company Oy,
p.+358 50 361 9425, + 358 50 524 1307
osoite: Kurtinmäentie 5 A, 02780 Espoo
y-tunnus: 2552603-3

Ota yhteyttä

  • This field is for validation purposes and should be left unchanged.

Sivukartta